Terijoki - Tyrisevä

Terijoki

Ajankohtaista,
tulevat tapahtumat

Terijokelais-
toimintaa

Terijoen historiaa

Karttoja Terijoelta

Teri-Säätiö

Terijoki-Seura

Arkisto

Yhteystiedot

Terijoen tori

Tyrisevä

Kari Koho 

Terijoen rantaa Tyrisevän kohdalla.
Etualalla näkyvästä purosta saatiin aikoinaan taimenia.

Tyrisevän sijainti

Tyrisevä oli pieni kylä Terijoen länsirajalla. Kylän pohjoisrajana oli Pietari-Riihimäki rautatietä 1,5 km Tyrisevän asemalta kumpaankin suuntaan. Sekä idässä että lännessä raja kulki rautatiestä mutkitellen etelään kohti merta. Terijoen puolella kylän raja noudatti Tyrisevänojaa viimeiset puolitoista kilomeriä.

Pohjoisessa ja luoteessa Tyrisevä rajoittui Kivennavan pitäjään - lännessä Uuteenkirkkoon. Kylän ulkopuolelle jäivät lännessä Uudenkirkon puolella Vammeljoki, Metsäkylä sekä Leppäniemen ja Harjulan törmät. Tyrisevä jaettiin kolmeen alueeseen: Käpykylä, Yläkylä ja Torkkelin mäki. Tyrisevän sijainti näkyy näillä Terijoen sivuilla olevissa kartoissa.

Tyrisevän kylän nimi lienee syntynyt alueen lävitse kulkevasta Tyrisevänoja-nimisestä purosta. 

Historiaa

Tyrisevä kuului Uudenkirkon pitäjään runsaat neljä sataa vuotta, kunnes se vuonna 1927 liitettiin Terijokeen. Kun Terijoen seurakunnan perustamista suunniteltiin 1910-luvulla Tyrisevän ja muutaman muunkin Uudenkirkon kylän asukkaat halusivat liittyä Terijoen seurakuntaan. Terijoki oli lähempänä kuin Uusikirkko. Aluksi sekä Uudenkirkon että Terijoen seurakunnat vastustivat tyriseväläisten hakemusta. Tilanne kuitenkin vähitellen lientyi ja tyriseväläiset pääsivät liittymään ensin Terijoen seurakuntaan ja pian myös Terijoen kuntaan.

Esihistoriallisen ajan merkkejä ei Tyrisevältä ole löydetty lukuun ottamatta yhtä kivitalttaa. Tämä onkin ainoa Terijoelta tehty esihistoriallinen löytö.

Muita osin Tyrisevän historia on hyvin samanlainen muun Terijoen alueen historian kanssa. Pysyvää asutusta lienee ollut jo 1200-luvulla, jolloin Tallinna ja Narva nousivat Suomenlahden kaupan keskuksiksi. Tuolloin arvossa olivat riittävän lähellä olevat alueet, joilta saatiin kalaa, turkiksia ja muita rannikon tuotteita Novgorodin markkinoille. Mahdollisuus kaupankäyntiin houkutteli sisämaan asukkaita siirtymään rannikolle.

Novgorin ajan jälkeen koko kannaksen historia on toistuvia sotia, alueen ryöstöjä ja hävittämistä sekä asutuksen pakkosiirtoja.

Vuoden 1643 kartan mukaan Tyrisevän kylän alueella oli vain yksi tila. Se oli Martti Tyrisevän hallussa. Vuosisadan jälkipuolella tila jakautui kahtia. Toinen osa joutui ensin Anttanaiselle ja muutaman vuosikymmenen jälkeen Martti Koholle. Vuonna 1774 tilan omistajiksi tulivat myös Pajut. Tilan toisen osan omistajina esiintyy asiakirjoissa Tyrisevän jälkeen muun muassa Ostoinen, Kansoinen, Halonen, Mamia ja Uuttu.

Luonto

Tyrisevän luontoa muovaa tänäkin päivänä muinaisen Litorianmeren (6000 eKr.) rantapenger, joka Tyrisevällä on erityisen korkea ja kohoaa noin 40 metriä merenpinnan yläpuolelle. Paikoitellen rinne on niin jyrkkä, että sitä on lähes mahdotonta kavuta ylös. Aluetta kutsutaankin Tyrisevän harjuksi. Sieltä avautui ennen mahtava näkymä merelle. Nyt puusto on rantavyöhykkeellä kasvanut niin, että merta ei juuri näe. Tyrisevän aseman pohjoispuolella levisivät seutukunnan suurimman suot. Rautatien eteläpuolella Tyrisevällä maasto oli kuivaa mäntykangasta.

Jääkaudella syntyneessä syvässä painanteessa virtasi Tyrisevänoja. Joen varrella oli kosteampia keitaita, joissa kasvoi rehevää lehtipuumetsää. Tyrisevän erikoisuutena olivat Pietarista Regerin puutarhasta tuodut erilaiset vierasperäisen puistopuut. Kasvillisuus rehevöityi muutenkin mentäessä asemalta kohti merta.

Elinkeinot

Kalastus

Tyriseväläiset elivät suurelta osin merestä. Varsinaisten ammattikalastajien lisäksi verkkokalastusta harrastivat etenkin talvisin myös muut talolliset. Venäläisaikana valtaosa saaliista vietiin Pietariin.

Suomen itsenäistyttyä kalat vietiin aamujunalla tai bussilla etupäässä Viipuriin. Kesäisin ostajina oli myös paikalliset kalakauppiaita, jotka polkupyörillä kulkien möivät kaloja kesäasukkaille.

Talvipyynnissä ahven ja kuore olivat tärkeimmät saaliskalat. Kesällä kalan saanti oli heikompaa. Merkittävimmät saaliskalat olivat ahven, kuha ja silakka.

Merirysillä saatiin joskus suuriakin silakka-, lohi- ja siikasaaliita. Muita pyydyksiä olivat pitkäsiima ja verkot.

Lisää kalastuksesta

Maanviljely ja puutarhanhoito

Peltoa Tyrisevällä oli niukanlaisesti. Suomen itsenäistyttyä osa venäläisten entisistä maista tuli Viipurin läänin Maanviljelysseuran haltuun. Seura perusti Tyrisevälle puutarhan ja maanviljelyn kokeilutoiminnan tarkkailuaseman. Tuolloin Tyrisevällä alkoi voimakas puutarhaviljelyn kausi, joka kesti aina talvisotaan asti. Puutarhaviljelylle Tyrisevällä olikin erinomaiset olosuhteet. Siellä järjestettiin erilaisia puutarhanhoidon ja mehiläiskasvatuksen kursseja, näyttelyjä ja kilpailuja. Toiminnan laajuutta kuvaa se, että vuoden 1939 omenapuiden varttamiskurssilla oli 50 osallistujaa.

Tyrisevällä viljeltiin erityisesti omenaa, mansikkaa ja ruusuja.

Puistot, puutarhat ja kanervakankaat olivat erinomainen ympäristö mehiläisten kasvattamiselle. Tyrisevällä olikin enne talvisotaa satakunta viljeltyä mehiläisyhdyskuntaa. Tyrisevän Bogdanov oli koko Itäisen Suomen suurin mehiläishoitaja. Tyrisevän kanervahunajaa vietiin muun muassa Englantiin.

Huvilat ja Turismi

Venäläiskaudella venäläiset rakennuttivat suuren määrän huviloita Tyrisevän harjulle. Myös monet paikalliset asukkaat rakensivat vuokramökkejä turisteille.

Tyrisevän harjulla kerrotaan olleen koko seutukunnan kauneimmat ja kalleimmat huvilat. Siellä oli muun muassa Peremontin linnamainen sementtihuvila torneineen, keisarillisen lastenlääkäri Ostragowskin suuri huvila sekä kreivi Scheretjeffin erityisen suuri komea huvila, josta myöhemmin tuli Suomen rautatieläisten kesänviettopaikka Lepokoti Harjula.

Turistikausi Tyrisevällä jatkui Suomen itsenäistyttyä. Entisissä venäläishuviloissa viettivät kesiään muun muassa kirjailijat Alex Matson, Kersti Bergroth, Souranderit, Kojot ja Krohnit.

Koko Terijoenkin mittakaavassa ehkä eniten vaikuttanut kesävieras oli Pietarilainen valtioneuvos, insinööri Orlovski. Hän osti vuosien mittaan itselleen yli puolet Tyrisevän kylän alueesta. Orlovski erotutti maistaan yli kaksi sataa huvilatonttia, joille ryhdyttiin rakentamaan huviloita venäläisille. Suomen itsenäistyminen kuitenkin lopetti Orlovskin maanomistuksen ja palautti Tyrisevän suomalaisille. Tuolloin valtio myi valtaosan Orlovskin maista Terijoen Rauta -nimiselle yhtiölle.

Tyrisevällä oli venäläisaikana väestöön nähden ilmeisesti enemmän huviloita kuin missään muualla Terijoelle. Suomen itsenäistyttyä suuri osa huviloista purettiin ja siirrettiin muualle Suomeen. Osa huviloista jäi kuitenkin jäljelle. Osasta niitä tuli tyriseväläisten asuntoja - osa tuli nyt suomalaisten kesävieraiden käyttöön.

Asukkaat

Tyrisevän historiasta kertovassa kirjallisuudessa mainitaan mm. seuraavat Tyrisevällä vakinaisesti tai kesäisin asuneiden nimet.